Projektipäivä 12 – Kauniita sanoja Kaukajärvellä

Tämä projektipäivä ei oikeastaan ole päivä ollenkaan vaan viikko. Nimittäin seitsemän päivän aikana olen tehnyt muutamia tehtäviä pitkin Tamperetta ja joihinkin olen saanut hieman apuakin. Valokuvista suurin osa on itse ottamiani, mutta muutamasta kuuluu kiitos äitille ja iskälle. Mutta aloitetaanpa tämänpäiväinen tarina kesän viimeisestä hellepäivästä joka oli viime tiistaina. Tuona päivänä lööpin julistivat että HELTEET LOPPUVAT, VARAUDU VESISATEISIIN!!!!! ja tajusin tuskallisen selvästi etten ole kertaakaan koko elokuun aikana käynyt Hatanpään ruusutarhassa eli arboretumissa. Tiedoksi kaikille jotka eivät sitä vielä tienneet, että se on yksi kauneimpia paikkoja Tampereella ja parhaimmillaan puisto on elokuussa kun ruusut ovat täydessä kukassa ja niiden tuoksu on päätä huimaava. Oliko se viime projektipäivänä kun minun piti keksiä paikkoja, joita voisin suositella ihmiselle joka on surullinen? No, arboretumin puisto on ehdottomasti sellainen!

Siispä tiistai-iltana auringon laskiessa alkoi olla sen verran viileää että koirakin jaksoi kävellä pidemmän lenkin ja otimme suunnaksi ruusut. Minä hieman villiinnyin kamerani kanssa, kuvasin niin ahkerasti että kännykästä loppui akku! Säästän teidät pahimmalta kuvatulvalta ja laitan tähän joitakin vähiten tärähtäneitä otoksia:

20150825_204717

20150825_204903

20150825_205228

20150825_205402

20150825_205617

20150825_205806

20150825_205916

20150825_210051

20150825_210200

20150825_210313

20150825_210408

20150825_210605

Ruusutarhassa käyntiin liittyi kyllä ihan tehtäväkin! Yhdessä tehtäväkortissa nimittäin luki

Lähetä tämä kortti jollekulle, joka rakastaisi tätä paikkaa.

Siispä otin mukaani yhden kukka-aiheisen postikortin ja kirjoitin sen ystäväpariskunnalle Keski-Suomeen. Kortin mukaan liitin tehtäväkortin sekä käyntikorttini blogiin, jotta he voivat saada tuulahduksen ruusuista kotisohvalle tällä tavalla (harmi ettei tuoksua pysty lähettämään mutta ehkä sen voi kuvitella).

20150826_221437

Seuraava tehtävä oli aivan yhtä miellyttävä ja se kuului

Tarjoa lounas ihmiselle, jonka haluaisit oppia tuntemaan paremmin.

Viime keväänä tutustuin työn kautta ihmiseen, josta tuli nopeasti hyvä ystäväni. Meillä on samanlaisia kiinnostuksen aiheita (kuten koirat ja rakkaus Tampereeseen) ja hän onkin näyttänyt minulle Kaukajärvellä sijaitsevia lenkkipolkuja ja maisemia. Yhdessä kävimme kuuntelemassa Tampere Filharmonian ilmaiskonserttia Sorsapuistossa pari viikkoa sitten. Ikänsä puolesta hän voisi olla vaikka äitini mutta eihän ystävyys ikää katso. Hänelle halusin tarjota myöhäisen lounaan perjantai-iltana töiden jälkeen. Olin ensin ajatellut että kävisimme hämmentävässä Tom&Crill -ruokapaikassa Suvantokadulla, eikö ole viehättävän näköinen sijainti?

20150624_112814

Sisäänkäynti siis tuosta vasemmasta kulmasta 🙂

Paikka on saanut erittäin hyviä arvosteluja asiakkailta, mutta valitettavasti se on joutunut evakkoon Ratinan kauppakeskuksen työmaan takia, joten piti keksiä toinen paikka. Googlasin ”mihin mennä syömään Tampereella” ja ensimmäinen paikka mitä ihmiset suosittelivat, oli Pispalan Pulteri. Hävettää ihan myöntää että en ole koskaan käynyt siellä, vaikka sehän on niin peritamperelainen rafla ettei toista löydy! Mutta onneksi ystävänikään ei ollut käynyt siellä, joten otimme suunnaksi Pispalan.

20150828_181638

Pulteri on perustettu 1968 ja se on ”maan ensimmäinen todellinen kaupunginosa-ravintola” jossa ”vanhaa pispalaisuutta voi vielä aistia ja tarkastella yhdellä istumalla”. Paikka oli pieni mutta tunnelmallinen, lämminhenkinen ja omaleimainen. Asiakaspalvelu oli erinomaista ja ruoka suussasulavaa! Itse tilasin lehtipihvin enkä katunut hetkeäkään, mutta samalla kuolasin ystäväni tilaamalle superpihville (johon saa muuten itse päättää pihvin koon ja kypsyysasteen lisäksi kastikkeen, aromivoin, lisukkeet ja juuri sellaiset perunat kuin tahtoo).

20150828_183639

Ruoan jälkeen tallustelimme hiljakseen pitkin Pispalan pikku katuja ja mietimme mihin taloon muuttaisimme jos voisimme vapaasti päättää. Minulle kelpaisi pienikin asunto jos siitä olisi tämmöinen näköala…

20150828_200335

Erittäin miellyttävä tehtäväpäivä tuo perjantai! Seuraavana päivänä otin suunnaksi… no…. tämän seuraavan kortin:

20150829_113446

Seuraa nuolta, kortissa luki. Minä seurasin. Kotini kulmilta se käski heti kävellä kohti Pyynikkiä. Siitä matkani jatkui ylös Ratinansillalle ja eteläpuistoon, siitä hämeenpuistoa ylöspäin.

20150829_114106

20150829_114415

Myönnän etten totellut nuolta joka risteyksessä, koska silloinhan olisin päätynyt kulkemaan ympyrää. Minulla oli suuntana Hiekan taidemuseo (joka muuten paljastui olevan kiinni lauantaisin joten siitä tulikin turha reissu) joten annoin nuolen johdattaa sinnepäin 🙂 Kortissa luki myös

Etsi kiireinen katu ja laita kortti osoittamaan rauhalliseen suuntaan

Tampereen keskustasta ei kiireistä katuvilinää puutu, joten tehtävän alkuosa oli helppo. Loppuosaa varten keksin laittaa nuolen osoittamaan kohti pääkirjasto Metsoa, koska sehän on rauhallisuuden tyyssija. Siellä on aina hiljaista ja liikutaan rauhallisesti, eikä autojen ja liikenteen häly kuulu sinne. Jos siis kaipaat rauhaa ja hiljaisuutta – seuraa nuolta!

20150829_115552

Yksi lauantaisista tehtävistäni oli tällainen

Osta sanomalehti. Etsi siitä kaunis lause. Lue se ääneen. Kysy joltakulta mikä on hänen mielestään kaunein sana.

Oikaisin hieman ja käytin hyväkseni äiteen ostamaa Aamulehteä ja bongasin heti Venetsialaistapahtumasta kertovasta jutusta kauniin ostikon:

KESÄ PÄÄTTYY VALON PISAROINA

Eikö ole kaunis ostikko? Suomenkieltä sanotaan karkeaksi ja rumaksi, ja onhan se sitä joskus. Mutta kyllä meiltä kauniitakin sanoja löytyy. Sekä merkitykseltään kauniita että sellaisia, jotka soljuvat kielellä kuin, no, valon pisarat 🙂

Kysyin muutamilta ystäviltä ja sukulaisilta heidän lempisanojaan. Mummu sanoi että ”itsenäisyys”. Iskä sanoi että ”hälläkössevväliä” (huomaatteko muuten sukupolvien välisen eron näissä esimerkeissä?!) 😀

Facebookissa ystävät mainitsivat sellaisia sanoja kuin ”loma”, ”ladybug”, ”sissiradisti”, ”sabotage”, ”paratiisi” ja ”rakkaat ystävät”. Yksi ystäväni rakastaa sanoja jotka kuulostavat hauskoilta, kuten ”pumpuli” tai ”tötterö” sekä englanninkieliset sanat ”shenanigans” ja ”collywobbles”. Sama ystäväni mainitsi myös, että ”Suomi kun on tämmöinen yhdyssanojen luvattu maa, niin päärynäjäätelötötterö on ehdottomasti hauskin sana yrittää opettaa ulkomaalaisille!” En muista mistä sen luin tai keneltä sen kuulin, mutta suomenkielen kaunein lause on jonkun lähteen mukaan ”aja hiljaa sillalla isi”.

Olen itsekin tehnyt itse asiassa listaa sanoista, joista pidän. Niitä on paljon. Siellä on sellaisia kuin hypotenuusa, solina, marakatti, valju, tossu, mahla, näppi, saletti, intuitio, aaria, keinu, uni, olematon, lampetti, saippuakupla, seesteinen, huppeli, helmi, vesihiisi, poppana, hassu, himmeli, hallusinaatio, summittainen, pingis, hihkua, hyperbola, vaarinpaita, mörökölli, haahuilija, humpuuki, sihvilä ja nilviäinen.

20150830_212441

Tämä blogi on itse asiassa myös kunnianosoitus sanoille joista pidän, vaikka ne eivät suomenkielisiä olekaan. Blogin osoitteesta löytyvä Leisure tarkoittaa vapaa-aikaa ja Serendipity sitä, kun löytää jotain kivaa vaikka on etsinyt jotain ihan muuta. Rakastan myös vieraskielisiä sanoja, joille ei löydy suomenkielistä vastinetta. Kuten seuraavat: (kuvat Pinterestistä)

nemophilist

eloquence

ephemeral

gigil

hanyauku

hiraeth

komorebi

Sanojen jälkeen siirrymme jälleen outouksiin, historiaan ja raunoille. Löysin nimittäin yhden uuden oudon paikan Tampereelta (viittaus tehtävään josta kerroin aikaisemmin projektipäivä nro 8:n aikoihin). Tehtäväkortti oli tämmöinen täydennettävä:

Tänään aion löytää: Kaukajärven kartanon rauniot

Se saa minut tuntemaan itseni: Aarteenetsijäksi.

Sen jälkeen aion: Kaivella esiin kartanon ja sen omistajan historiaa.

Mutta en:  Villiinny liikaa koska ymmärrän että kaikki lukijat eivät välitä historiasta 🙂

Tätini ja setäni kysyivät ohimennen olenko koskaan kuullut Kaukajärven kartanosta ja sen raunoista. Enpä ollut, mutta rupesin heti selvittelemään missä sellaiset mahtavat sijaita. Sain vanhempani ja koirani mukaan raunioretkelle ja seuraavista kuvista osa on tosiaan äitini tai isäni ottamia. Raunoille on helppo löytää: ajaa vain Vehmaisten K-Marketin pihaan ja jättää auton siihen. Parkkipaikalta lähtee kaunis poluksi kutistunut koivukuja kohti Kaukajärven rantaa joten siitä vain suoraan eteenpäin.

kaukajärvi karttaMetsä jo itsessään on kaunis. En muista missään nähneeni niin paljon niin vanhoja, paksuja puita kuin tuossa metsässä. Monet puut kasvoivat joka suuntaan – yksi vyötärönipaksuinen oksa saattoi kasvaa vaakatasossa tai tehdä kaaren ja palata maan pinnalle. Monet puut haarautuivat useaan osaan joka teki niistä vielä massiivisemman näköisiä.

20150829_143916

20150829_150023

20150829_150344

Photo0385

Photo0391

Ensimmäinen merkki raunioista oli kivimuurin juuresta nousevat rappuset.

20150829_144004

Photo0392

Rappuset johtavat ylös kalliolle vievälle polulle ja sieltä löytyi lisää raunioita – kuusikulmaisen näkötornin kivijalka! Maisema oli huimaava, mutta miten upea sen on täytynytkään olla 70 vuotta sitten, kun puut ovat olleet lyhyempiä ja tornin huipulta on nähnyt joka suuntaan!

20150829_144147

20150829_144208

Kallion laelta jatkoimme matkaa sen toiselle puolelle, missä polku kulkee aivan kallion viertä myöten. Sieltä löysin myös ei-niin-kivikautisen ”kalliomaalauksen” jonka merkitystä en tosin ymmärtänyt – etenkään kun nuoli ei näyttänyt viittaavan mihinkään erityiseen. Osaako kukaan selittää?

20150829_144816

20150829_144705

20150829_144923

Kallion pinta oli pehmeän sammaleen peitossa ja sitä ei voinut olla taputtelematta ohi mennessään.

20150829_145007

20150829_145040

Polku johti aivan rantaan asti, josta minä kävin itsekseni tutkimassa löytyykö vasemmalle haarautuvan polun päästä jotain mielenkiintoista. Löytyihän sieltä. Kaatuneiden puunrunkojen, pudonneiden lehtien, pensaiden ja ryteikön keskeltä löytyi reikä. Ehkä metrin levyinen halkaisijaltaan eikä kovin syvä. En uskaltanut hypätä sinne sisälle vaikka olisin mahtunut kyllä, joten työnsin käteni aukosta ja otin kameralla pari kuvaa salaman kanssa, jotta näkisin onko maanalainen huone kovinkin iso. Mutta tiiliseinät tulevat vastaan joka suunnasta aika nopeasti. Vettä siellä pohjalla näytti olevan sekä roskaa ja liejua. Entinen kellari ehkä?

20150829_145426

20150829_145444

20150829_145612

Palasin takaisin sinne, missä porukat koiran kanssa odottelivat ja jatkoimme rantapolkua oikealle päin. Löysimme laiturin jäännökset sekä lisää raunioita, joissa (kuten myöhemmin sain selville) on joskus ollut talvipuutarha. Jos olisimme ensimmäisten raunoiden (sen kivimuurin ja rappusten kohdalta) jatkaneet matkaa rantaan päin, olisimme tulleet tähän samaan kohtaan. Olimme siis tehneet täyden ympyrän.

20150829_150245

20150829_150610

20150829_150622

20150829_150654

20150829_150703

20150829_150801

20150829_150854

20150829_150919

20150829_150945

20150829_151002

20150829_151026

20150829_151050

20150829_151124

20150829_151213

20150829_151330

20150829_151720

20150829_151741

Nämä rauniot olivat lähellä rantaa ja niistä on varmasti aikoinaan ollut todella komea näköala Kaukajärvelle. Kaukajärvihän on kaunis, lähdepohjainen järvi jossa on kylmä mutta puhdas vesi. Ovatkohan kartanon omistajat käyneet siinä uimassa tai ainakin veneilemässä, laiturista päätellen. Ehkä he ovat uittaneet varpaitaan hiekassa siinä pienessä hiekkarannassa, jonka löysimme vähän matkan päästä.

20150829_152358

20150829_151958

20150829_152019

20150829_152206

20150829_152251

20150829_152013

Rantahiekka oli valtavan pehmeää ja hienojakoista, siinä olisi kahlannut pidempäänkin. Tämä on selvästi suosittu koirien uintipaikka ja näyttää siltä että Vehmaisten K-Marketilta lähtevä koivukuja johtaa suoraan tähän rantaan. Todella kaunis pikku poukama, melkein kuin olisi ollut minikokoisella etelänlomalla!

Vielä takaisinpäin kävellessä bongasimme yhden maanalaisen huoneen lisää. Oviaukko oli jo melkein hautautunut näkymättömiin molemmilta puolilta, mutta vielä mahtui kurkistamaan sisään. Tämäkään huone ei ollut suuri, tuskin kolmea metriä pitkä ja ehkä metrin leveä. Jostain syystä huoneen päällä oli paljon muoviroskaa ja maata, ihan kuin huoneen ovensuut olisi joskus yritetty peittää näkyvistä.

20150829_152950

20150829_152632

20150829_152802

20150829_152813

20150829_152829

20150829_152839

Mikä lie tuokin huone ollut aikoinaan? Nykyään voi vain arvailla useimpien raunioiden alkuperäistä käyttötarkoitusta ja ulkonäköä. Olisi äärettömän mukavaa jos olisi vanhoja kuvia rakennuksista, niin että voisi pitää niitä mukanaan raunioita tutkiessaan ja havainnoida kulkevansa juuri eteishallin läpi salonkiin, palvelijoiden huoneen kautta keittiöön ja takaovesta puutarhaan. Tällaiset vanhat rauniot pistävät aina mielikuvituksen liikkeelle ja toisaalta surettaa että vanhoja rakennuksia ei ole kunnioitettu sen vertaa että olisi viitsitty kunnostaa ja tehdä niistä vaikka museoita tai hotelleja. Tästäkin kartanosta luin, että se ei olisi tarvinnut kovinkaan massiivista remonttia 1970-luvulla kun kaupunki päätti sen purkaa.

20150829_153056

20150829_153158

***TYLSYYS-VAROITUS***

Tällä kertaa jätin historia-osuuden ihan viimeiseksi. Kaukajärven kartanosta löytyi nimittäin aika paljonkin infoa ja yritän tähän koota lyhyen tiivistelmän. Kartanon perusti 1900-luvun alussa läheisen Haiharan kartanon omistajien velipuoli Bertel Grahn (1877-1940). Karl Bertel Grahn syntyi Messukylän Haiharassa 1877. Hänen isänsä Anselm Grahn teki mahtavan uran liikemiehenä, jonka toimialoina olivat puukauppa, sahateollisuus, höyrylaivat, olutteollisuus, polttimo- ja tislausteollisuus sekä pankki- ja vakuutustoiminta. Huomattavan omaisuuden hän loi perustamalla höyrysahoja ja ostamalla metsää, sekä hyödyntämällä uuden liikennevälineen, rautatien, tuloa. Anselm vei sahatavaraa aina Espanjaan asti.

1872 Anselm alkoi ostaa tiloja Messukylän Haiharan kylästä, kunnes lopulta hänellä oli hallussaan koko Haiharan kylä (340 ha) ja sinne perhe asettui asumaan. Nuori Bertel Grahn lähetettiin ruotsalaiseen oppikouluun Helsinkiin ja hän kirjoitti ylioppilaaksi 1895. Hän kävi Haiharassa vain lomillaan mutta säilyneiden kirjeiden perusteella hänellä oli paikkaa ikävä. Aikuistuessaan hän alkoi kiinnostua koti-tilan hoidosta ja osallistuikin siihen kaupungista käsin isänsä kuoltua. Vuonna 1900 Bertel palasi Tampereelle ja alkoi työskennellä Pohjoismaiden Yhdyspankin Tampereen konttorissa. Kolme vuotta myöhemmin hän osti Hatanpään kartanon perillisiltä, Fredrik ja Ingeborg Idmanilta neljä Kaukajärveen rajautuvaa tilaa, joiden yhteispinta-ala oli 423 ha. Vuonna 1914 hän osti vielä Kaukajärven eteläpuolella sijainneen metsäalueen. Tuloksena Messukylän itäosaan oli, pääosin Hatanpään kartanon maista, muodostunut liki 700 ha suurtila, joka muodosti lähes yhtenäisen alueen Kaukajärven ympärille.

Bertel Grahn alkoi jo 1900-luvun alussa suunnitella huvilan rakentamista Kaukajärven pohjoisrannalla olevaan niemeen, jossa sijaitsi kallioinen Sonnivuori. Bertel oli syntynyt aivan järven vastakkaisella puolella, joten paikka oli varmasti tuttu. Sonnivuoren länsi-rinteelle hän rakennutti hirsihuvilan, jonka suunnitteli Torkel Nordman. Huvila valmistui kesällä 1905. Se oli yksikerroksinen ja siinä oli kolme huonetta. Kahden säilyneen valokuvan perusteella kyseessä on ollut karun metsästysmajan tyyppinen, poikamiehen huvila. Sitä kuitenkin laajennettiin jo seuraavana vuonna, jolloin rakennuksesta tuli osittain kaksikerroksinen. Eteläseinustalla oli parveke ja rakennuksen lounaiskulmassa oli osittain ulosvedetty torni. Torni poikkesi muusta rakennuksesta symmetrisyydeltään, kun huvila itsessään oli polveileva ja epäsymmetrinen.

Vuonna 1909 oli jälleen laajennustöiden aika. Bertel Grahn ylennettiin pankinjohtajaksi ja hän valitsi Kaukajärven päärakennuksen muutostöiden arkkitehdiksi Wivi Lönnin. Lönn oli suunnitellut jo useita suuria julkisia rakennuskohteita kuten Suomalaisen tyttökoulun, Aleksanterin kansakoulun ja Talouskoulun rakennukset, Tampereen pääpaloaseman sekä Pispalan rukoushuoneen. Piirrustusten perusteella näyttää siltä että muutostöiden tarkoituksena on saattaa huvila symmetrisempään ja siten arvokkaampaan muotoon. Tähän kuului toisen tornin rakentaminen talon luoteiskulmaan, pariksi lounaiskulmaan rakennetulle tornille. Julkisivun keskellä oli kolmen pylvään kannattelema parveke, jonka alla oli pääsisäänkäynti. Kaukajärven kartanosta on sanottu, että erityisesti järveltä päin katsottuna se näytti aivan linnalta. (kuva täällä)

Lönn suunnitteli rakennuksen eteläseinustalle jo aiemmin mainitun lasisen talvipuutarhan, johon oli pääsy pohjakerroksesta. Tällaiset asuinrakennukseen liittyvät kasvihuoneet olivat harvinaisia Suomessa, mutta yleisiä Englannissa, jossa Lönn oli matkustellut opintomatkoillaan. Talvipuutarhassa oli ilmeisesti koristekasveja ja -kukkia, koska vihanneksia varten olivat ihan erilliset kasvihuoneet talouspihan läheisyydessä. Arkkitehdit halusivat kiinnittää huomiota myös näköalojen ihailuun. Sekä etelänpuoleiselta parvekkeelta että kulmatornista oli näköalat Kaukajärvelle. Pääoven yläpuolella olevalta parvekkeelta avautui näkymät kartanonpuistoon. Jopa palvelijoiden huoneena toimineesta luoteistornista näkyi kauas järvelle sekä peltoaukeille.

Kartanon lisäksi muiden asuinrakennusten määrä on päätä huimaava. Oli työnjohtajan, puutarhurin, autonkuljettajan ja myllärin asuinrakennukset, työväelle kolme asuinrakennusta sekä pirttirakennus eli väentupa, jossa palvelijat asuivat. Muonamiehille oli 8 asuntoa. Kotieläimiä varten oli talleja, navettoja ja kanala, joissa elivät parhaimmillaan 32 hevosta, 91 lehmää, sonneja ja nuorta karjaa, sikoja, lampaita, kanoja, hanhia ja kalkkunoita. Oli kalustovaja, viljamakasiini, kuivausriihi, puimalato, rehulatoja ja kaksi kasvihuonetta, maitohuone, autotalli, liitereitä, työväen saunoja ja pesutupa, herrasväen sauna ja uimahuone, mylly, pärehöylä, paja, vaakahuone ja saha. Ihan tässä hengästyy!

Kartanon hyötypuutarhasta löytyi omenapuita, hedelmäpuita, herukka- ja karviaismarjapensaita, puutarhamansikkaa sekä 92 aarin kokoinen keittiökasvitarha. Osa tuotteista vietiin myyntiin Tampereelle mutta suurin osa käytettiin itse. Kartanoa ympäröivään puistoon istutettiin suvun nimikkopuita kuusia. Koivukuja on tosiaan edelleen tallella. Kartanon eteläpuolella oli luostaripuutarha, jossa kasvoi vuorikasveja. Länsipuolella oli laaja nurmikenttä, jossa kasvoi koristeellisia kukkaympyröitä ja liljapuita, palmuliljoja, agaaveja ja muita huonekasveja jotka tuotiin ulos vain kesän ajaksi. Rannassa oli iiriksiä ja osmankäämejä, sekä kaivettuja kanavia, joiden yli kulki kaarisiltoja. Pohjoisessa oli kivipengerryksiä sekä kiviportaat Sonnivuorelle.

1908 rakennettiin näkötorni, jonka suunnitteli Birger Federley. Puurakenteinen 24 metriä korkea näkötorni pystytettiin Sonnivuorelle, huvilan viereen. Siinä oli kaksi näköalatasannetta. Tästä näkötornista oli tosiaan enää kivijalka jäljellä.

Kaukajärven kartanon elinkaari jäi lyhyeksi. Bertel Grahn kuoli 1940, jonka jälkeen kartanoelämä vähitellen hiljeni. Osa maista luovutettiin siirtolaisille, osa vuokrattiin pois, työväkeä vähennettiin ja seuraelämä alkoi hiipua. Kartanokin oli jonkin aikaa vuokrattuna, kunnes Bertelin leski Dagmar myi sen ja osan kartanon maista Tampereen kaupungille vuonna 1952. Kaupunki vuokrasi aluetta esim. Saarioisille, jonka taimisto toimi alueella. Kaupunki purki päärakennuksen vuonna 1975, sen mentyä liian huonoon kuntoon. Muut alueen rakennukset purettiin 1975-1983. Lukemani perusteella myöhemmin paljastui asiantuntijalausuntoja joiden mukaan historiallisesti ja taiteellisesti suunnattoman arvokas kartano olisi ollut suhteellisen helposti korjattavissa. Huhu kertoo myös, että kaupunki olisi vannonut Dagmarille ettei koskaan pura rakennuksia vaan huolehtii niistä ja pitää kartanon kunnossa myös jälkipolvien nautittavaksi. Sääli että niin ei käynyt.

julkisivu pohjapiirrosYllä olevat printscreenit ovat samasta lähteestä kuin suurin osa historia-osuuden tekstistäkin, eli pro-gradu tutkielmasta nimeltä Kaukajärven kartanon rakentaminen ja tilankäyttö 1905-1939. Kirjoittanut Mirja Mäntylä. (Linkki aukeaa pdf-tiedostoksi).

Muita lähteitä:

Wikipedia

Marikinyksiössä-blogi

Sarahein-blogi täältä ja täältä

Kaukajärven historiasta kiinnostuneille Kaukajärviosuuskunnan sivut.

Lopuksi pakko vielä antaa ISO KIITOS teille kun jaksoitte lukea ja taputan kyllä itseänikin että jaksoin kirjoittaa. Jo pelkkä taustatiedon hakeminen kesti pari tuntia ja kirjoitustyöhön meni viitisen tuntia. Onneksi ei ole aikaista herätystä aamulla 🙂

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Projektipäivä 12 – Kauniita sanoja Kaukajärvellä

  1. Kiitos kortista, jossa oli ruusutarha ja jopa kissa. Olipa kiva yllätys…tosin aika harvoin yllätytään sun touhuistasi. Ollaan oltu seikkailuissa mukana nenä kiinni näytössä. Jatkoja odotellaan!
    Ystäväpariskunta Keski-Suomesta eli Zeppo ja Jaana

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s